17. toukokuuta 2020

Tehdasasetusten palautus – hyvinvointia luonnosta

Ihmislajin kehityskulku on sisältänyt monia toimintakulttuurillisia muutoksia. Metsästäjä-keräilijät elivät tiiviissä luontosuhteessa ja maatalouden vallankumouksen myötä ihminen alkoi muokata ympäristöä tarkoitusperilleen sopivaksi. Teollisen vallankumouksen vuosisatoina ihmislajin irtikytkentä luonnosta voimistui ja sudenhetki koettiin vuonna 1884, kun 25 maata sitoutui säätämään ”maailmankellon” yhteiseen Greenwichin aikaa. On muistettava, että me Homo Sapiens – lajina olemme olleet tiivis osa luontoa yli 99% lajimme olemassaolon historiasta. (1) Löytyisikö meidän ihmisten tehdasasetuksien palautus metsästä?

Onnellinen metsäkansa

Suomalaiset ovat YK:n onnellisuusraportin mukaan maailman onnellisin kansa, toisen kerran peräkkäin. Tuloksissa painotetaan isoja asioita, jotka yhteiskunta meille mahdollistaa, kuten vapautta, bruttokansantuotetta ja sosiaaliturvaa. (2). Yksilötason onnellisuus on sitten toinen totuus. Eläketurvakeskuksen mukaan masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen ja vuonna 2018 masennuksen perusteella jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 3 500 henkilöä (3).

Suomessa luonto ja metsät ovat lähellä meitä, puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä lähimetsästä (4). Jokamiehenoikeudet mahdollistavat hyvin laajasti luonnossa liikkumisen ja kuntien strategioissa nousee kuntalaisten liikunnallisen elämäntavan ja hyvinvoinnin tukeminen. Useat tutkimukset osoittavat, että viheralueiden saavutettavuus lisää liikunnallista aktiivisuutta 5. Jyväskylästä löytyy lähipuistoja ja ulkoilualueita, perinteisiä pururatoja sekä luonnonlumilatuja, vaikka maakuntaura on osin kadonnutta luonnossa liikkumisen perinnettä. Jyväskylään on suunnitteilla kaupungin kiertävä ja kaupunginosat yhdistävä retkeilyreitti, jossa on osuuksia myös perinteisellä maakuntauralla.

Kaupungistuminen

Suomessakin maaseudut autioituvat ja vain elinvoimaiset kaupunkiseudut kasvattavat väestöään. Kaupungeissa on runsaasti harrastusmahdollisuuksia. Usein keskusteluissa nousee esille, että jokin harrastus on kallis ja suorituspaikat kaukana. Suomalaisten suosituin harrastus on yhä kävelylenkkeily (6) ja nykyisten liikkumisen suositusten mukaan kevyt liikuskelu on jo terveyden kannalta hyödyllistä (7). Silti arkiliikunta on vähentynyt ja liikunnan harrastaminen polarisoitunut. Tässä huolestuttavassa liikkumattomuuden trendissä on yhtäläisyyksiä reformipedadogi Kurt Hahnin ajatuksiin, joita hän havaitsi jo 1930-luvulla: paikasta toiseen liikkumisen liiallinen helpottuminen, oma-aloitteisuuden väheneminen ja mielikuvituksen kuihtuminen (8).

Mikä terveysmetsä?

Luonnon moninaiset terveys- ja hyvinvointivaikutukset ihmiselle ovat itsestään selvyys. Alkuperäiskansoille luonto on aina ollut olennainen osa elämää. Historian saatossa länsimaiselle ihmiselle luonnosta on tullut enemmän raaka-aineiden ja resurssien varasto. Yleisesti puhutaankin luonnonvaroista ja Suomessakin on Luonnonvarakeskus. Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Mutta luonnolla on paljon tärkeämpi merkitys kuin olla vain pelkkä välinearvo ihmisen omien tavoitteiden toteuttamisessa. Ehkä olet kuullut luonnon ekosysteemipalveluista? Hyvä ilmanlaatu, puhdas juomavesi? Kyllä, juuri näitä asioita, jotka mahdollistavat myös meidän ihmisten elämän ja mutkattoman arjen.

Suomessa metsän virkistysarvon selvittäminen on alkanut jo aikanaan Metsäntutkimuslaitoksen työnä. Vuonna 1977 Metsätieteen aikakauskirjassa (Folia Forestelia) julkaistiin esitutkimusraportti metsien virkistyskäytöstä Suomessa. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat syventyneet aihepiirin metsien virkistyskäyttö ja ulkoilureittitutkimuksista kattavampaan luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi –tutkimuksiin, joista ensimmäinen toteutettiin 1997-2007 (LVVI 1) (9). Uusi LVVI- tutkimus tehdään tänä vuonna.

Nykyihmisilta on osin unohtuneet luonnon hyvinvointivaikutukset ja niistä vaikutuksista ja mekanismeista on täytynyt taas keksiä uudelleen. Terveysmetsän määrittely on ollut osa metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (METSO-ohjelma) (10). METSO-ohjelmaa ohjaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ja ohjelman tavoitteena on
pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Ohjelman on käynnistänyt valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2008. Vuonna 2014 käynnistyi Terveysmetsä-hanke, jossa hyödynnettiin luontoa hyvinvointitoiminnassa kolmella alueella Uudellamaalla. Eniten huomiota on saanut Sipoon terveyskeskuksen kanssa toteutettu pilotti, jossa terveyttä edistävien metsäretkien organisoinnissa oli mukana kunnan terveystoimen henkilökuntaa. Terveysmetsän perusajatus on, että monipuolinen luonto sinällään toimii ”terapeuttina” ja ihminen on vain tervetullut vieras, mutta yksilö on itse aktiivinen kulkija. Ohjatulle metsäretkelle mennään kunkin osallistujan fyysinen kunto huomioiden ja luonnosta nautitaan mahdollisimman moniaistillisesti ja henkilökohtaisesti.

Tutkimustietoa luonnon myönteistä hyvinvointivaikutuksista ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin on viime vuosikymmeninä kertynyt laajasti. Tutkimusta on tehty etenkin mielen elpymisen ja psykologisen tutkimuksen kysymysten ja tutkimusasetelmien kautta. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat tehneet uraauurtavia tutkimuksia luonnon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ja nykyisin LUKE, THL ja yliopistot jatkavat tutkimusta tuottaen lisätietoa myös suomalaiseen terveysmetsään
liittyen (11).

Green Care -ajatus rantautui Suomeen vuonna 2008 ja sen myötä on luonnon hyvinvointivaikutusten sosiaalisia vaikutuksia selvitetty (12). Green Care jaotellaan nykyään ammattilaisten tuottamaan luontohoivaan ja toisaalta kirjavampaan luontovoimaan. Tässä yhteydessä on syytä nostaa Green Careen sateenvarjon alle sijoitettu seikkailu- ja elämyspedagogiikka, joka etenkin maailmalla tunnetaan Outward Bound -kattojärjestöstä. Outward Bound Finland ry aloitteli toimintaa 1994 ja nykyään ammattikorkeakoulutasoista koulutusta tarjoaa Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK). Elämyspedagogiikka on siis nyt trendin mukaisesti nosteessa.

Ihminen ja luonto sairastavat yhdessä

Kesällä 2019 on uutisoitu laajoista metsäpaloista ympäri maailman. Siperian metsäpalot tuhosivat Lapin kokoisen alan metsää ja Amazonin sademetsäpalot vielä laajempia metsäalueita. Kuivuuden ja tuholaisten vuoksi myös Kanadan ja Saksan metsäalueilla on raportoitu laajoja metsätuhoja (13;14). Eri maissa on huolestuttu metsien tilasta ja IPCC-raportti lisäsi huolta ihmisen toiminnasta luontoympäristön muokkaajana. Olemme huolissamme hiili- ja vesijalanjäljestämme, entä kuinka moni ymmärtää hiilen ja veden kierron luonnossa?

Nykyisen Covid-19 pandemian myötä harva pohtii tautien syntyä ja juurisyitä. Lepakoita on syyllistetty, mutta lepakoilla ja koronaviruksilla on yhteistä historiaa jo miljoonien vuosien
ajalta (15;16). Luonnon ekosysteemeissä kaikilla lajeilla on merkitystä. Monimuotoinen elollinen luonto pystyy sopeutumaan ympäristön muutoksiin, lajikirjoltaan yksipuolisempi luonto on haavoittuvaisempi. Kasvit ja eläimet muodostavat meille ihmisille paljain silmin nähtävän luontokokonaisuuden ja tämä näkyvä luonto on kasvuympäristö pieneliöille ja mikrobeille. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusryhmä kirjoitti vuonna 2008 artikkelin metsän terveyttä edistävistä näkökulmista. Tutkimuskysymykset oli suunnattu
luonnonmonimuotoisuuteen, biodiversiteettiin (17). ”Rikas luonto on hyvä koti mikrobeille, ja mikrobit auttavat ihmistä pysymään terveenä. Biodiversiteetti voi pelastaa niin astmalta
kuin depressioltakin.” Näin nämä asiat kiteytti akatemiaprofessori, ekologi Ilkka Hanski tutkimusryhmineen artikkelissaan vuonna 2012 (18). Hanskin tutkimusryhmän jäsenet
jatkoivat biodiversiteettiteeman tutkimusta ja Kansallisen allergiaohjelman (2008-2018)

Luontoaskel-ajatus (kuva 1) pohjautuu emeritusprofessori, keuhkolääkäri Tari Haahtelan tutkimusryhmän tuloksiin.

Kuva. Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi (Duodecim, 2017 19)

Tulosten mukaan olemme liian vähän luonnossa ja siksi sairastumme erilaisiin autoimmunologisiin sairauksiin. Tutkimusryhmän tutkimustuloksista syntyi biodiveriteettihypoteesi, jossa väitetään, että kansalaisten ylihygieenisyys ja vähäinen kosketus monimuotoiseen luontoon yksipuolistaa ihmiselimistön omaa mikrobiomia, mikä vastaavasti vaikuttaa immuunipuolustuksen säätelyyn. Immuunipuolustuksen epätasapaino voi johtaa erilaisiin tarttumattomiin tauteihin ja häiriöihin, kuten tyypin 1 diabetekseen, suolistosairauksiin, syöpään, astmaan ja allergioihin. (20). Kaupunkiympäristössä maaperän mikrobisto on myös köyhempää ja yksipuolisempaa, tähän väittämään on myös oma hypoteesinsa. Parajuli (2017 21) osoitti tutkimuksissaan ihmisen toiminnasta syntyvien polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) köyhdyttävän maaperän mikrobistoa. Luonto ja ihminen siis sairastavat yhdessä.

Pohdintaa

Luonnon hyvinvointivaikutukset pohjautuisivat siis lopulta mikrobeihin? Täytyy muistaa, että useat nykyiset lääkeaineet ovat synteettisesti valmistettuja, alun perin luonnossa esiintyvien
mikrobien tuotteita (22). Luonnossa liikkuessa maaperästä pöllähtää ilmaan mikrobeja, kuten bakteeri nimeltään Mycobacterium vaccae ja myös monia muita mikrobilajeja. Multaa möyhentäessä ja puutarhatöitä tehdessä mikrobeja joutuu iholle ja ilmaan ja sitä kautta hengitysteihin. Aiemmin mainittu Mycobacterium vaccae kiihdyttää serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja lisää onnellisuutta (23). Tähän kun lisätään mm. fyysisen aktiivisuuden myötä kehossa vapautuvat mielihyvähormoonit, dopamiini ja endorfiini, niin luonnossa liikkumisen hyödyt tuntuvat meissä jokaisessa. Liiku lähiluonnossa siis mahdollisimman usein.

Kirjoittaja: Janne Laitinen, biologi ja projektipäällikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu